Hiljaisuuden ihme

Lukuaika 3 min.

Et tarvitse sanoja. Maisema kutsuu sinut osaksi avaraa rauhaa, joka kumisee kiveliössä. Ketään toista ei ole kuulemassa. Hetki on yksin sinun.

Järven rannalla on huumaavan hiljaista. Korvat virittyvät hienovaraisille äänille. Ne tavoittavat honganlatvusten ikilaulua, muurahaisten kuhinan pesän pinnalla, kaukaisen tunturipuron solinan.

Arjessa melu lisääntyy koko ajan. Olemme niin tottuneet ääneen, että hiljaisuutta voi olla vaikea sietää. Pohjoisen hiljaisuus ei hyökkää. Se kutsuu rauhoittumaan.

Levillä pieni hyttysen ininäkin tuntuu rentouttavalta.

 

Vesi tyynnyttää mielen aallokot

Sateen ropina, puron solina tai melan lempeä loiskahdus peilityynellä pinnalla. Veden hienovaraisilla äänillä on rauhoittava voima. Moni kokee elämässä paineita suoriutua ja onnistua. Veden äärellä voi hellittää kontrollista ja vain ottaa vastaan. Kaikkien vastausten ei tarvitse tulla itsestä.

Porokellon kilinä. Nuotion räiske. Sammaleen maiskahtava ääni jalan alla. Pitkospuiden narahdus. Kiukaan pehmeä sihinä. Huskien ulvonta kirkkaan tähtitaivaan alla. Revontulien rätinä ja pakkasen terävöittämän maiseman pauke. Tunturituulen huokailu. Kuukkelin siipien suhina. Kisamontusta kantautuva kannustushuutojen kuoro.

Muutos vaatii pysähtymistä

Hiljaisuudessa ei tarvitse koko ajan olla valppaana ja odottaa, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Hiljaisuuden rajaksi katsotaan 30 desibeliä. Se vastaa kuiskausta. Lapin maaginen hiljaisuus kutsuu lepäämään.

 

Sinua voi kiinnostaa myös