Pakkasen hellä purema

Lukuaika 3 min.

Kuvittele, miten pakkanen merkitsee sinut: ripsien valkoiset tiarat, keuhkoja pakahduttava kylmyys, punaisina hehkuvat posket.

On hämmentävän hiljaista. Keskity kuuntelemaan, mitä lumella on sinulle kerrottavana. Jokaisella askeleella viti narskahtaa kimeästi. Ääni syntyy, kun lumihiutaleiden sakarat murtuvat jalkasi alla.

Tykkypuut nousevat pilareina lumesta. Pakkanen kiillottaa hangen tuhannet jalokivet. Puhalla höyryävää hengitysilmaa ikkunaruutuun, se jäätyy kuurankukiksi. Ne ovat aarre, joka säilyy mukanasi.

Kylmä ilma on täynnä silmälle näkymätöntä jääsumua, timanttipölyä. Kun auringonvalo osuu pölyyn, se hajoaa spektrin väreiksi ja luo talven omia sateenkaaria.

 

Kylmä herättää kunnioitusta

Kova pakkanen ei rajoita mahdollisuuksia, kun muistaa valmistautua kunnolla. Pukeutuminen kerroksiin tekee olemisesta varsin miellyttävää.

Ihmisen silmä voi erehtyä luulemaan pakkasta kivuksi ja alkaa tuottaa kyyneliä. Ehkä ne ovat onnen kyyneleitä?

Äärimmäisen kylmyyden jälkeen eivät tavalliset pikkupakkaset tunnu enää miltään. Kittilän ja samalla koko Suomen pakkasennätys on -51,5 astetta.

On pitkän päivän onnellinen ilta. Pakkanen on kirkastanut taivaan. Pilvet väistyvät paljastaakseen jotain taianomaista.

Säihkyvä Orion suorine vöineen on jo korkealla. Tätä samaa näkyä katsoivat ihmiset tuhansia vuosia sitten. Olet osa sukupolvien ketjua.

Sinua voi kiinnostaa myös