Ennusteiden mukaan Levillä näkyy kohta revontulia. Suuntaa siis katseesi ylös! Ennusteen tarjoaa Sunsää.

Revontulia taivaalla

Ennusteiden mukaan Levillä näkyy kohta revontulia. Suuntaa siis katseesi ylös!
Ennusteen tarjoaa Sunsää.

Lappi on täynnä taianomaisia tarinoita. Niin kuin matkailuyrittäjä Raiski Palosaaren ihmeellinen elämä.

Levitunturin ylärinteellä syyskuun ilma on lämmin mutta kirpeä. Alapuolella valkoinen sumumassa kietoo metsät, järvet ja talot pehmeään vaippaansa. Aivan kuin katselisi taivaasta pilviä.

Mutta ei tänne istuskelemaan tultu. Raiski Palosaari jakaa jo pakettiauton takakontista punaisia kävelysauvoja. Hän on metsäpolkuja ikänsä tallannut riuska kuusikymppinen, jonka kunto peittoaa monet puolta nuoremmat.

On aika kävellä Raiskin kanssa huipulle.

Raiski on entinen nuorisotyöntekijä, joka päätyi luontomatkailuyrittäjäksi 1990-luvun lopulla, koska muutenkin ohjasi ihmisiä tunturiin: ensin hän vei nuoria, joiden kanssa työskenteli.

"Huomasin, että nuorten itsetunto nousi luonnossa liikkuessa, ja nautin siitä itsekin”, Raiski sanoo.

Sitten retkille halusivat sukulaiset ja ystävät, sen jälkeen vähän kaikki.

Ammatin sijaan Raiskista kertoo kuitenkin enemmän seurue, jonka hän on ottanut tänään mukaansa.

Raiskin entinen työntekijä Eve Manninen on tullut Lapin kaipuussa pariksi viikoksi Tampereelta käymään, koska Raiskin luo saa aina tulla kuin kotiinsa. Laura Ruuskanen oli vuosia Raiskilla töissä, mutta joutui siirtymään sisätöihin ärtyneen ihon takia. Ilman Raiskia hän ei olisi aikanaan päätynyt Leville asumaan.

Ja sitten on Sylvia Wilson, Namibiasta pari vuotta sitten Leville muuttanut eräopaskokelas.

”Kello on kymmenen. Nyt aloitetaan, tervetuloa!” Sylvia sanoo suomeksi.

"Kun menestyn, aion tehdä ihmeellisiä asioita niille, jotka kärsivät."

Jotta ymmärtäisi, mitä 21-vuotias ambomaalainen tekee Lapin Luontoelämys -pipo päässä tunturissa kertomassa revontulista, pitää ensin tietää, millainen ihminen on Raiski Palosaari.

Antaessaan saa

Antaessaan saa. Siihen voisi tiivistää Raiskin elämän.

Kun Raiski oli 12, hänen isänsä kuoli. Se oli suuri järkytys ja suru. Raiski oli aina ollut isän tyttö.

Onneksi äidin lisäksi oli muitakin välittäviä aikuisia: Kummitäti, iloinen karjalaisnainen, joka kasvatti oman tyttären lisäksi Raiskiakin. Ensimmäisestä kesätyöpaikasta löytyivät Aarne ja Laila, joista tuli Raiskille kuin keinovanhempia. Ja kun Raiski muutti opintojensa jälkeen 1976 Kittilään töihin, paikallinen suntio ja tämän vaimo ottivat hänet hoteisiinsa.

”Näiden ihmisten huolenpito on ollut minulle suuri asia. Kun olen saanut tuntea sellaista välittämistä, olen halunnut jatkaa hyvää esimerkkiä”, Raiski sanoo.

Eikä pidä unohtaa anoppia, jonka kotiin kaikki olivat tervetulleita. Raiski alkoi miettiä, voisiko hänenkin kotinsa olla samanlainen paikka.

Miksei voisi? Raiskilla on kolme jo aikuista lasta ja liuta ”ottolapsia”. Nuoria, jotka ovat päätyneet hänen luokseen erinäisistä syistä asumaan.

”Ensin oli yksi Artsi”, Raiski aloittaa muistelun. Kaikkien nuorten kohdalla tilanne oli samantapainen: nämä olivat hakeneet suuntaa elämälleen, päätyneet Palosaarille juttelemaan ja jotenkin vain jääneet, kunnes keksivät, mitä haluavat. Kuten belgialainen Oras, tyttären partiokaveri, joka tuli kerran yöksi, mutta jäi vuodeksi.

Nuoret ovat antaneet paljon, Raiski sanoo. Niin tapahtui esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa, jolloin Raiskin avioliitto päättyi eroon.

”Minut pelastivat lapset ja Kittilän nuorisotyö. Eräskin nuori tuli sanomaan mieheni lähdettyä, että ihanaa, kun sinä et lähtenyt. Se tuntui hyvältä.”

Olemme päässeet Levin laelle. Sumu on jäänyt alhaalle taloksi, mutta täällä ylhäällä on kaunis auringonpaiste.

”Minä tein tämän teille. Tämä on minun magic”, Sylvia osoittaa valkoisia hattaroita.

Raiskia hymyilyttää kuin ylpeää äitiä, kun lapsi loistaa.

Namibian matka

Raiski oli lähtenyt Namibiaan hieman sattumalta, koska tuttujakin oli lähtenyt ja hänellä oli kuusikymppiset, joten mikä ettei.

Eräänä iltana seurue osallistui afrikkalaiseen iltaan, jossa näytettiin, miten afrikkalaista puuroa tehdään ja syödään. Esittelijänä oli sujuvasanainen Sylvia Wilson, jonka suomalaiset lähetyssaarnaajat Namibiassa olivat ottaneet ottotyttärekseen tämän ollessa 17.

Talven kylmyys otti Sylvia Wilsonia aluksi koville. "Mutta maisema täällä on kauneimmillaan lumisena ja jäisenä."

Esityksen jälkeen eräs seurueeseen kuulunut opettaja kehui Sylviaa ja sanoi, että tästä tulisi hyvä opettaja. Raiskilla on tapana heittää huulta, joten hän sanoi, että hänestä Sylviasta tulisi kyllä hyvä eräopas Lappiin.

Sylvia katsoi Raiskia silmiin.

”Sinne minä haluan”, hän sanoi.

Raiski tajusi heti, että tyttö oli tosissaan.

Parin seuraavan viikon aikana Raiski ja Sylvia tutustuivat. Raiski kuunteli silmät kosteina Sylvian tarinaa: Tämän vanhemmat kuolivat, kun tyttö oli seitsemän. Sylvia ja veli päätyivät enon perheen luo. Sylvialla on edelleen jalat täynnä ja silmä vioittunut, koska eno ja tämän vaimo hakkasivat sukulaislapsia. He eivät saaneet ruokaa tai vaatteita kuten perheen omat lapset, vaan jäivät aina syrjään. Veli jätti koulun kesken etsiäkseen pikkusiskolle syötävää.

Silti Sylvia jaksoi hymyillä ja vitsailla aina Raiskin nähdessään.

”Minun pomoni!” hän huuteli pihan poikki Raiskille.

”Minun oppaani!” Raiski vastasi.

Sylvian suomalaiset ottovanhemmat kertoivat, ettei heillä ole varaa kouluttaa Sylviaa. He kysyivät voisiko Raiski auttaa.

Tottakai voisi. Heti kotiin päästyään Raiski alkoi järjestää Sylvialle oppisopimusta eräopaskoulutukseen. Sylvia saapui Leville lumen ja pakkasen keskelle marraskuussa 2014.

”Koin että Sylvia on tämmönen aarre, niin kuin ihminen voi vain olla, ja olen saanut hänet hetkeksi kulkemaan vierelleni. Tunsin voimakasta vastuuta, etten pilaisi häntä”, Raiski kertoo.

”Nykyään Sylvia on yhtä rakas kuin omat tyttäreni.”

"Ole rohkea ja kiltti"

Matkalla alas pysähdymme Lammaskurun kotaan syömään eväitä. Pian nuotio rätisee ja savu nousee kattoaukosta taivaalle.

Raiski, Eve ja Laura antavat Sylvian emännöidä, koska hän on tänään pääoppaana. Sylvia jakaa makkaratikkut, kahvikuksat ja jälkiruokapuustit ja kertoo tarinoita Lapin historiasta. Välillä kieli menee solmuun ja vaihtuu englanniksi.

”Muistathan Sylvia, että puhut täydellistä suomea”, Raiski sanoo.

Kävelyllä kodasta autolle Sylvia kertoo, ettei hänen kielensä riitä mitenkään kertomaan, miten kiitollinen hän on Raiskille.

”Hän on äitini, paras ystäväni, sankarini ja sielunkumppanini.”

Raiski ja Sylvia eivät kyllästy Levin maisemiin. Näkymä tunturilta on aina erilainen.

Sylviasta uskomatonta on ollut se, että Raiski on halunnut hänen elävän aivan samanlaista elämää kuin muutkin nuoret ja ottanut mukaan kaikkeen. Raiski on lähettänyt hänet Espanjaan matkustelemaan, järjestänyt silmäleikkaukset, opettanut ajamaan ja ostanut iPhonen, jotta hänen olisi helpompi olla yhteydessä sukulaisiinsa ja ystäviinsä. Ja motkottanut, kun Sylvia on ollut sotkuinen tai laiska – oikein yllyttänyt tätä ilmaisemaan kielteiset tunteet. Kun Sylvia kerran riidellessä huusi vihaavansa Raiskia, tämä oli hurjan iloinen, että Sylvia viimein luotti häneen.

Sylvia sanoo, ettei halua enää muistella entistä elämää, vaan antaa anteeksi ja keskittyä tulevaan.

”Antaminen on kuin ketju. Kun autat muita ja olet ystävällinen, se lähtee kiertämään.”

Sen takia hän on lähettänyt jouluna rahaa Namibiaan myös sille tädille, joka löi ja sylki hänen päälleen.

”Kun menestyn, aion tehdä ihmeellisiä asioita niille, jotka kärsivät. Järjestän Afrikkaan sähköä ja puhdasta vettä ja rakennan sinne parempia taloja”, Sylvia kertoo.

Sillä tavoin hän haluaa kunnioittaa Raiskia.

”Äitinikin aina sanoi, että ole rohkea ja kiltti.”

Nyt Sylvialla on paikka, jossa muutkin ovat sellaisia.

Raiskin ja Sylvian tapaat Lapin Luontoelämyksen retkillä lapinluontoelamys.fi

arkisto

Palvelumuotoilun laboratorioksi

01.09.2012 Levi on muotoilun näkökulmasta houkutteleva paikka. Muotoilu ei näy pelkästään arjessa, vaan on vahvasti myös tulevaisuutta.

Viekää minut hoitoon

01.09.2012 Tunturikylä on juuri oikea paikka arjen puristuksessa kirraavan mielen ja jännittyneen kehon huoltamiseen. Toivon, että virkistyt jo tätä juttua lukiessasi.

Ruskan paloa Lapin luonnossa

15.05.2012 Ensimmäiset kirpeät pakkasyöt taikovat Lapin luonnon hehkuviin punaisen, keltaisen, okran, ruskean ja oranssin sävyihin. Vain ikivihreät havupuut pitävät arvokkaasi pintansa, kaikki muu kasvillisuus osallistuu väri-ilotteluun täysin palkein. Ruskamaraton Ruskan viikko-ohjelma

Ounasjoki - liki 300 kilometriä Lappia parhaimmillaan

15.05.2012 Hyppää kanoottiin, pakkaa mukaan kalastusvälineet ja anna virran viedä. Retki upealle Ounasjoelle on jotain, mikä jokaisen Lapin-kävijän on koettava. Sen kuohuihin pääset tutustumaan helposti myös Leviltä.

Käsitöitä neljässä polvessa

10.01.2012 Eeva-Liisa Hyötylä on nähnyt Lapin käsitöiden kehityksen. Äitinsä kanssa tienvarsikioskissa turisteille matkamuistoja myynyt tyttö auttaa nyt omaa tytärtään Matkamuisto-Lahjatavaraliike Takkaporossa.

Sakeampaa soppaa

10.01.2012 Kokeilla on paljon kikkoja ja salaisuuksia, joita kotikokitkin haluaisivat vähän lainata. Tässä juttusarjassa houkuttelemme esille Levin kokkien vinkit. Heitetään kokki liemeen!

Saamelaisuuden ikkuna maailmalle

10.01.2012 Tammikuussa ovensa yleisölle avannut Samiland on suurin saamelaisuuden esittelykeskus virallisen saamelaisalueen ulkopuolella.

Rinteessä viilettää muodin värikäs kirjo

10.01.2012 Laskettelurinteeseen on tavattu pukeutua lämpimästi, mutta tyylikkäästi, kautta aikojen. Pukeutumiseen on vaikuttanut myös laskettelutapa ja ajan henki. Tyylit ovat vaihdelleet sarkahousuista neonvärisiin haalareihin. Muistatko, mitä sinä laitoit päällesi, kun laskettelit ensimmäisen kerran?

Löylyttääkö

10.01.2012 Istut hyvässä seurassa hämärässä. Kiukaalta kuuluu leppeän löylyn kiireetön sihahadus.

Joko olet tavannut hänet?

01.09.2011 Hiljaa leijailevat maahan hiutaleet kimmeltäen matkallaan. Lepattavat valot kynttilöiden luovat joulun tunnelmaa. Joulupukkiko se ovelle kolkuttaa…

Luontoa lähelle lumikenkäillen

01.09.2011 Talven hittilaji on lumikenkäily. Laji tuo haasteita ja elämyksiä niin aloittelijalle kuin kovakuntoiselle liikkujalle.

Levillä golfataan yöttömässä yössä

15.05.2011 EU:n pohjoisin golfkenttä sijaitsee Levin upeassa luonnon muovaamassa tunturimaisemassa, kimaltelevan järven rannalla. Lapin eksoottinen ympäristö ja pelaaminen vaikka keskellä yötä luovat ainutlaatuisen pelaamiskokemuksen.

Kulttuuria tunturin kupeessa

15.05.2011 Nyt se on, ihana loma! On aika rauhoittua ja unohtaa arjen kiireet ja huolet. Nyt nautitaan Levin luonnosta, kiireettömyydestä ja rauhasta. Haluan nauttia myös kulttuurista, ja sitähän Leviltä löytyy.

Noitamainen juttu

15.05.2011 Kannattaako luikkia käpälämäkeen, jos vaikka marjametsällä kohtaa kummalliseen asentoon vääntäytyneen kannon?

Rentoudu risteilyllä

15.05.2011 Lauttaristeily Ounasjoella on elämys. Vielä rakentamattomana ja puhtaana Kemijoen sivujokena se tarjoaa kalastusmahdollisuuksien lisäksi upeita maisemia ja kansallisperinteitä Levitunturin kohotessa taustalla.