Ennusteiden mukaan Levillä näkyy kohta revontulia. Suuntaa siis katseesi ylös! Ennusteen tarjoaa Sunsää.

Revontulia taivaalla

Ennusteiden mukaan Levillä näkyy kohta revontulia. Suuntaa siis katseesi ylös!
Ennusteen tarjoaa Sunsää.

Kannattaako luikkia käpälämäkeen, jos vaikka marjametsällä kohtaa kummalliseen asentoon vääntäytyneen kannon?

Kittilän alueen mystisiä paikkoja:

  1. Taatsin seita Pokan (70 km Leviltä) kylästä hieman pohjoiseen Taatsijärven pohjoisrannalla lepäävä seita on säilynyt melkein alkuperäisessä muodossaan. Legenda: perimä- ja muistitiedon mukaan kiviukolla olisi ollut nelisakarainen lapinäijänlakki.
  2. Kuivasalmen kalaseita Kuivasalmenjärven rannalla, Korteniemen ja Päiviönkentän lähellä. Legenda: kalaseita oli niin tarkka, ettei kalamies saanut mainita yhdenkään elävän eläimen nimeä – muuten seita ei antanut kalaa.
  3. Sirkkajärven seita Sirkkajärven pohjoisranta, Seitaniemi Seitaniemessä oleva kivilaaka, jonka juurella on ollut suuri sarviröykkiö. Legenda: tarinan makaan seidassa asusteli hyvin ankaraa väkeä. Eräs Lapin-ukko oli vihapäissään potkaissut seitaa ja ukko oli saanut kiusakseen Lapin-haamun. 
  4. Kelontekemäjärvi Legenda: 1. Pulliniemeen, noin kilometri rannasta, on uponnut kirkonkello. 2. Kaksipohjaisen järven pohjan alla leviää maanalainen käytävä Norjanmerelle asti. Noidat kuljeskelivat järvellä ja lauloivat itsensä loveen lähteäkseen kyläilemään naapurimerelle. 3. Järven arvovaltaisiin asukkaisiin on kuuleman mukaan kuulunut vetehinen, veden emäntä ja heidän komea karjansa sekä kalojen vanhin. Kirkkaana kesäpäivänä vetehinen saattoi nousta aalloille viettämään aikaa ja lyödä rantaan suuret aallot.

Kittiläläinen Sini Siitonen on tehnyt valtaisan urakan kerätessään ja tutkiessaan Kittilän alueen mystisiä tarinoita. Välitöntä Siniä ei tarvitse pelätä, vaikka hän onkin sukua Lapin mahtavalle suurnoidalle. Inspiraatio pohjoisen mytologian tarkastelemiseen sai kipinän, kun hän perehtyi oman sukunsa haaroihin.

– Kävi ilmi, että sukumme menee Kittilässä aina Päiviö-suurnoitaan asti. Sukututkimusta tehdessä löytyi muutama muukin noitahahmo, Sini kertoo hymyillen. Jollekin tieto noitamaisesta sukulaisesta olisi saattanut aiheuttaa unettomia öitä. Entä säikähtikö Sini maagisia juuriaan?

– Suhtauduin siihen rauhallisesti. Paikallisena uskon etiäisiin ja enneasioihin. Eli joillakin ihmisillä voi olla taito lukea ympäristöstään ennusmerkkejä. Mutta toki osaan laittaa asiat perspektiiviin tutkijan näkökulmasta, Sini pohtii.

Seitamainen Kittilä

Sini laajensi tutkimuksensa tukemaan myös Lapin yliopistossa suorittamiaan opintojaan. Kasvatustieteiden maisteri on haalinut Kittilän aluetta koskevaa aineistoa muun muassa Lapin noidista, seidoista, haltijoista, maahisista, piruista ja painajaisista kertovista tarinoista. Hän on kahlannut läpi muun muassa Juha Pentikäisen, T. I. Itkosen ja Samuli Paulaharjun teoksia.

– Tutkimuksessani on lähdeviitteitä tarinoihin yli 200 kappaletta, Sini kuvailee työnsä saldoa tähän mennessä. Urakka on kuitenkin vielä kesken ja tulevaisuudessa Sinin on tarkoitus laajentaa sitä huomattavasti.

T. I. Itkosen lähdemateriaalin perusteella Kittilän seudulla olisi ollut – vanhat kunnan rajat huomioiden – tunnettuja seitoja jopa 14 kappaletta. Ylivoimaisesti parhaassa kunnossa on vajaan sadan kilometrin päässä Leviltä sijaitseva jylhä Taatsin seita, jonne on kätevä poiketa päiväreissulle.

Seitoja, kuten muitakin pyhitettyjä palvomispaikkoja, pidettiin muinoin voimallisen jumalan asuinsijoina.

– Yleensä niihin liittyivät Kittilässäkin korkeat paikat, kuten kallionseinämät, kalliosaaret, kallioniemet tai kokonainen tunturi tai vaara.

Muinaiset lappilaiset palvoivat myös jääkauden aikaisia siirtolohkareita. Esimerkiksi sellaisia, jossa jään liikuttama kivenjärkäle oli jäänyt toisen kiven päälle.

– Ja erityisesti jos kivellä tai jollakin muulla luonnon materiaalilla on ollut ihmisen tai eläimen muotoa muistuttavia piirteitä. Tällaisia olivat myös merkillisen näköiset kannot, Sini painottaa.

– Lappilaisilla on ollut hyvin herkässä uskomus, että kaikessa on oma henki. Luonto personointiin ja animalistettiin.

Palvotusta parjatuksi

Seidalle uhratut palkkiot kertyivät useimmiten sarvista, puista, peuran tai kalan rasvasta, verestä, luista. Myös muun muassa raha, messinki, nuolenkärjet, tupakka, rauta ja muu arvokas oli aina käypää uhrattavaa.

– Toisinaan poroelon menestyessä poromiehet saattoivat uhrata kaikista kauneimmat ja mieluisimmat poronsa, Sini lisää.

Seidoilta pyydettiin metsästysonnea, terveyttä, neuvoja, mielipidettä tai vaikka viisautta.

– Seidan kerrotaan liikahtaneen hyvän saalispaikan kohdalla. Palvotusta kivipaadesta saattoi olla toisinaan lyhyt tie hylätyksi jumalaksi. Seitaakin saatettiin rangaista, jos se ei toteuttanut toiveita.

– Seitoja särjettiin, poltettiin tai jopa kaadettiin järveen. Kristinuskon levitessä arktisille korkeuksille muinaiset palvontapaikat joutuivat hiljalleen koetukselle.

– Kaikista seidoista ei ole jäljellä enää yhtään mitään. Jopa Päiviön toisen pojan kerrotaan kääntyneen uskossaan ja alkaneen särkeä seitoja.

Lapin aarteita

Nykyään muinaisille palvontapaikoille voi mennä vaikka oman kullan kanssa, mutta aiemmin oli toisin. Esimerkiksi Immeljärvelle (saamesta suomennettuna jumalan järvi) ei kalastajalla ollut naisen kanssa asiaa.

– Saivojärviin, eli kaksipohjaisiin järviin, liittyi paljon tarinoita vetehisistä, jotka olivat järvien jumalhenkiä. Vetehinen saattoi viedä morsiamen mukanaan. Immeljärveä pidettiin vallan erikoisena saivojärvenä, sillä siinä todetaan olleen peräti kolme pohjaa. Tarinan mukaan Immeljärvi myös kätkee syvyyksiinsä Lapin aarteen.

– Kittilän kunnankirjaston kotiseutuarkiston eräästä vanhasta tutkielmasta löytyy lehtijuttuja, joiden mukaan Immeljärven läheltä on löytynyt kultapitoista nikkeliesiintymää ja jade-kvartsiesiintymää, Sini toteaa. Millaisia vinkkejä kulttuurin ja myyttien harrastajalla on antaa entisillä pyhillä paikoilla liikkuvalle kesämatkailijalle?

– Ensinnäkin on kunnioitettava menneitä uskomuksia ja kaikkien henkilökohtaista suhtautumista uskomuksiin yleensä. Lisäksi on kunnioitettava historiallista muinaismuistomerkkiä koskevaa lakia, jotta muistomerkin säilyvyys tuleville sukupolville olisi turvattu, Sini ohjeistaa.

– Seidan luo ei myöskään saisi ikinä mennä tyhjin käsin. Jos olen itse vieraillut esimerkiksi Taatsin seidalla, olen heittänyt lantin pari järveen.

Kelontekemäjärvi:

”syyspäivänä meitä oli usean pojan porukka kulkemassa lappalaisen vanhan kalmiston läpi Kittilän Kelontekemäjärven rannalla. Yksi pojista alkoi terävällä kepillä kaivella pehmeää hiekkaista maata, että tuleeko sieltä vainajien luita. Kyllä meille pojille tuli äkkilähtö, kun paikal puihin ilmaantui kuin tyhjästä yhtäkkiä iso parvi outoja isoja harakoita. Ne nostivat hirveän metelin.” Harjumaa, 2008

”Kittilän erämaissa, idässä Sodankylän rajoilla, on suuri ja aukea järvi, Kelontekemä”…”Kaukainen järvi ja koko sen ympäristö oli kuin omiaan säilyttämään ja hoivaamaan vanhaa uskoa. Kelontekemä onkin niin merkillinen järvi- kaksipohjainen, niin kuin monet muutkin lapin ihmeellisimmät vedet. Syvällä tavallisisen pohjan alla on toinen pohja epämääräisessä syvyydessä, ja vienee sieltä maununalainen salakäytävä aina Ruijanmereen saakka. Neitihaudan mustasta silmänteestä, Koskamanniemen nenästä, vie vesien pimeyteen pohjaton portti, jonka syvyyttä ei ole kukaan saattanut mitata. Siellä mustissa saivovesissä elää itse Vetehinen, nousten sieltä toisinaan vieläkin kirkkaina kesäpäivänä ylävesille veurehtimaan, niin että aallonläikät loikuvat rannoille. Siellä asustaa myöskin Vedenemännän komea karja, sillä uiskentelee Vetehisen suurkalakin, suunnaton Kalojen sampi eli kalojen vanhin, joka joskus nousee ylisille vesillekin veneenmittaisena vesihirviönä vistottelemaan kalamiestä ja ennustamaan hänelle onnettomuutta. Ja joskus, kun eivät pyntimiehet osaa pitää Vedenäijää mielillä, kokoaa se kalansa saivovesiin, niin että koko järvi jää melkein tyhjäksi.” Paulaharju, 1962

Teemu Kytövuori • Sini Siitonen

arkisto

Miksi pakkanen paukkuu ja lumi narskuu kenkien alla?

01.09.2013 Talvi. Pidit tai et, se on. Joskus tuntuu siltä, että näillä leveysasteilla talvi on vallalla suurimman osan vuodesta. Tarkistetaan se ja pari muuta kyseiseen vuodenaikaan liittyvää myyttiä.

Vapaus ja vauhti - Hurmaavat telemarkissa

01.09.2013 Etsitkö monipuolista talvilajia, jossa yhdistyy laskettelun vauhti, murtsikan nautiskelu ja hiihtovaelluksen rauha? Kaipaatko hissireittien ulkopuolelle ja kaihoat takamaaston umpihangille, minne muut eivät ole vielä löytäneet? Tätä kaikkea tarjoaa telemark.

Vapaana virtaavat elämykset

15.05.2013 Vesi liplattaa kanootin alla, auringon säteet lämmittävät ja luonnon äänet tuovat hymyn kasvoille. Hiljaisuuden rikkoo huudahdus: tuolla ui hirvi!

Kiinni kalastamiseen

15.05.2013 Nyt on toimittaja kovan paikan edessä – On osoitettava esimerkkiä lehden teeman mukaisesta uusien harrastusten kokeilemisesta. Kalastus on minulle täysin vieras laji, joten viehettä vesille!

Eka kertaa ratsastamaan?

15.05.2013 Heppatytöt ovat ihan oma lukunsa, mutta monen muunkin mielestä ratsastus kuuluu harrastuksiin, joita haluaisi joskus kokeilla. Miksi sitä kannattaa Levin reissulla testata, vaikka eka kertaa?

Värien leimua taivaalla

19.09.2012 Revontulet eivät johdu siitä, että kuolleiden sielut pelaisivat taivaalla mursun pääkallolla.

Palvelumuotoilun laboratorioksi

01.09.2012 Levi on muotoilun näkökulmasta houkutteleva paikka. Muotoilu ei näy pelkästään arjessa, vaan on vahvasti myös tulevaisuutta.

Viekää minut hoitoon

01.09.2012 Tunturikylä on juuri oikea paikka arjen puristuksessa kirraavan mielen ja jännittyneen kehon huoltamiseen. Toivon, että virkistyt jo tätä juttua lukiessasi.

Ruskan paloa Lapin luonnossa

15.05.2012 Ensimmäiset kirpeät pakkasyöt taikovat Lapin luonnon hehkuviin punaisen, keltaisen, okran, ruskean ja oranssin sävyihin. Vain ikivihreät havupuut pitävät arvokkaasi pintansa, kaikki muu kasvillisuus osallistuu väri-ilotteluun täysin palkein. Ruskamaraton Ruskan viikko-ohjelma

Ounasjoki - liki 300 kilometriä Lappia parhaimmillaan

15.05.2012 Hyppää kanoottiin, pakkaa mukaan kalastusvälineet ja anna virran viedä. Retki upealle Ounasjoelle on jotain, mikä jokaisen Lapin-kävijän on koettava. Sen kuohuihin pääset tutustumaan helposti myös Leviltä.

Käsitöitä neljässä polvessa

10.01.2012 Eeva-Liisa Hyötylä on nähnyt Lapin käsitöiden kehityksen. Äitinsä kanssa tienvarsikioskissa turisteille matkamuistoja myynyt tyttö auttaa nyt omaa tytärtään Matkamuisto-Lahjatavaraliike Takkaporossa.

Sakeampaa soppaa

10.01.2012 Kokeilla on paljon kikkoja ja salaisuuksia, joita kotikokitkin haluaisivat vähän lainata. Tässä juttusarjassa houkuttelemme esille Levin kokkien vinkit. Heitetään kokki liemeen!

Saamelaisuuden ikkuna maailmalle

10.01.2012 Tammikuussa ovensa yleisölle avannut Samiland on suurin saamelaisuuden esittelykeskus virallisen saamelaisalueen ulkopuolella.

Rinteessä viilettää muodin värikäs kirjo

10.01.2012 Laskettelurinteeseen on tavattu pukeutua lämpimästi, mutta tyylikkäästi, kautta aikojen. Pukeutumiseen on vaikuttanut myös laskettelutapa ja ajan henki. Tyylit ovat vaihdelleet sarkahousuista neonvärisiin haalareihin. Muistatko, mitä sinä laitoit päällesi, kun laskettelit ensimmäisen kerran?

Löylyttääkö

10.01.2012 Istut hyvässä seurassa hämärässä. Kiukaalta kuuluu leppeän löylyn kiireetön sihahadus.