Et tarvitse sanoja. Maisema kutsuu sinut osaksi avaraa rauhaa, joka kumisee kiveliössä. Ketään toista ei ole kuulemassa. Hetki on yksin sinun.
Järven rannalla on huumaavan hiljaista. Korvat virittyvät hienovaraisille äänille. Ne tavoittavat honganlatvusten ikilaulua, muurahaisten kuhinan pesän pinnalla, kaukaisen tunturipuron solinan.
Arjessa melu lisääntyy koko ajan. Olemme niin tottuneet ääneen, että hiljaisuutta voi olla vaikea sietää. Pohjoisen hiljaisuus ei hyökkää. Se kutsuu rauhoittumaan.
Levillä pieni hyttysen ininäkin tuntuu rentouttavalta.
