Jatka polkemista

Levin ympärillä levittäytyvät tunturit kutsuvat seikkailemaan vuoden ympäri. Pyöräretkellä Immeljärven ympäri vastaan tulevat suo, juuret ja yksi kuperkeikka.

Mustikanvarvut värjäävät Kätkätunturin rinteen vihreäksi. Tikkusuorien mäntyjen välissä kiemurtaa käkkäräisiä koivuja, siellä täällä maasta pilkottaa jäkälän peittämiä kiviä ja kaatuneiden puiden runkoja.

Keijo Alila pitää leveärenkaisen fatbike-pyöränsä ohjaustangosta kiinni ja osoittaa kädellään suoraan rinteeseen.

- Siinä vaiheessa, kun järki käskee, että lopeta polkeminen, jatka polkemista. Se on tärkein sääntö, Keijo sanoo ja polkaisee pyöränsä vauhtiin.

Varvut ja oksanpätkät rasahtelevat leveiden renkaiden alla, kun pyörä kipuaa metsärinnettä ylöspäin.

Sitten kuuluu isompi rasahdus, kirosana ja ääni, jollainen syntyy, kun aikuinen mies pyörii pyöränsä kanssa rinnettä alas.

Keijo kampeaa istumaan ja nojaa selkänsä kaatuneeseen männynrunkoon. Hymy alkaa irvistyksestä, mutta muuttuu kohta virneeksi.

- En jatkanut polkemista.

VÄHÄN REILU TUNTI AIEMMIN Keijo ja Tuomas Uusi-Illikainen nostavat Levin Zero Pointin vuokraamosta kaksi sähköistettyä fatbike-pyörää parkkipaikalle ja säätävät satulat oikealle korkeudelle. Keijo ja Tuomas ovat luvanneet lähteä oppaiksi muutaman kilometrin pyöräretkelle Immeljärven ympäri.

- Haluaisitteko kuitenkin vähän kikkailla?

Keijo kysyy, kun on päästy ensimmäinen mäki ylös.

Leveä pururata kapenee ohueksi poluksi ja päätyy Lammassuon reunaan. Aavaa suota täplittävät satunnaiset mättäät ja suopursut, keskellä kulkevat kahden laudan levyiset pitkospuut.

- Tavallisesti tämä suo upottaa polveen asti, mutta nyt on ollut kuiva kesä, Tuomas sanoo ja ohjaa maastopyöränsä renkaat pitkospuun päälle. Sähkö tuntuu navassa asti, kun fatbiken leveä rengas pomppaa puun päälle.

- Älkää lopettako polkemista, Tuomas huikkaa ja hyppää seuraavalle puulle.

Hän ja Keijo eivät ole ensimmäistä kertaa tällä suolla. Tai näissä metsissä. Oikeastaan he ovat täällä tai jossain lähistöllä aina, kun eivät ole töissä.

- Kaikkea sellaista touhutaan, missä ei ole moottoria, Keijo sanoo.

Viime kesänä Tuomas muisti yhtenä iltana kahdeksan aikaan, että piti hakea kaverin Ford Transit 70 kilometrin päästä Ylläkseltä. Ei siis muuta kuin pyörä alle.

- Aakenustunturin yllä paistoi aurinko ja poimittiin hilloja suoraan suuhun. Muutama lintu sirkutti puskissa ja porot ihmettelivät, että mitä ihmettä. Kyllä siinä huokaus pääsi.

Keijo Alila muutti noin kymmenen vuotta sitten Leville. Oulusta hän kaipaa vain merta. "Riitti mukulakivillä liukastelu."

SUON JÄLKEEN POLKU levenee ja muuttuu tieksi, joka alkaa kivuta Kätkätunturille. Hiekka muuttuu soraksi ja sitten kivenmurikoiksi, jotka kimpoilevat leveän renkaan alta.

- Pientä vaihdetta silmään ja sähköt päälle, Tuomas huutaa ja polkee omaa sähkötöntä pyöräänsä jyrkkää mäkeä ylös.

Korkeaniemen päältä aukeaa avara maisema Immeljärvelle ja Levitunturille. Ilta-aurinko värjää puiden latvat ja tunturien huiput kullalla.

Sitten se tapahtuu.

Keijo osoittaa polun viereiseen metsään, polkaisee vauhtiin ja kieppuu kohta rinnettä alas.

Ensimmäisen naurun jälkeen miehet vakavoituvat. Rapatessa roiskuu, muttei se mikään itsetarkoitus ole.

- Pöljiä ollaan muttei tyhmiä.

Juuret kiemurtelevat polulla kuin käärmeet, joiden välistä puskee esiin kiviä. Jokainen polkaisu uhmaa fysiikan lakeja: fatbiken rengas nousee kivien yli ja sähkö antaa varmuutta polkimiin.

- Vauhti tasoittaa virheet, Keijo kannustaa olkansa yli.

Tällä polulla kiviä on vielä vähän esimerkiksi Kätkän huippuun verrattuna. Sinne Tuomas polki kesällä kavereidensa kanssa. Ylhäällä vastaan tuli pariskunta, joka näki miehet pyörien kanssa ja varoitteli, että alas on jyrkkä kivinen mäki.

Sanottiin, että juuri siksihän sinne ollaan menossa, Tuomas nauraa ja tasapainottelee polkimien päällä.

Tuomas Uusi-Illikainen on intohimoinen pyöräilijä. Hän on kotoisin Lohinivasta noin 70 kilometrin päässä Leviltä. Talvella, kun tunturiin on satanut puuterilunta, Tuomas on heti ensimmäisenä jonossa. "Puuterissa möyryäminen on vähän sama kuin lapsena, kun möyrysi kaikki päivät lumikasoissa."

PURO SOLISEE ALAS RINNETTÄ PITKIN, sukeltaa sammaleen alle ja nousee taas esiin. Keijo on pysäyttänyt pyöränsä puron yli kulkevalle sillalle.

- Siitä raikasta tunturipuron vettä, hän sanoo ja pitää pienen tauon, virnistää sitten.

Purolta nousee juurakkoinen polku ylös viimeiselle nyppylälle. Tuomas ja Keijo muistuttavat pienestä vaihteesta ja polkemisen tärkeydestä. Pyörä haukkaa juurien päälle, polkimet pyörivät, hiljaiseen metsään purkautuu riemunkiljahdus.

On helppo ymmärtää, mikä tässä viehättää.

Tämänpäiväinen lenkki sopii (vähän rämäpäiselle) aloittelijallekin, mutta joskus Keijo ja Tuomas painavat retkillään tuntikausia. Silloin kahlataan soissa, huiputetaan tuntureita, kannetaan pyöriä kivikossa ja poljetaan erämaassa.

- Sellaisilla retkillä viimeiset pari tuntia voitelee mielessään metvurstileipää, Keijo sanoo ja ottaa vauhtia alamäkeen.

- Kun menee ojanpohjia pitkin, ei tarvitse jarruttaa!

MUISTA NÄMÄ, JOS LUONNON JA HIEN YHDISTELMÄ VIEHÄTTÄÄ

1. Levi Outdoor Fest

Heinäkuinen tapahtuma muuttaa tunturin liikuntahuvipuistoksi. Kokeile uusia lajeja, kehitä tekniikkaa vanhoissa tai osallistu haasteisiin ja kilpailuihin. Sopii koko perheelle!

2. Pyöräreitit

Levillä ja lähituntureilla on kilometreittäin pyöräreittejä, joista osa lähtee aivan Levin keskustasta. Lataa maastopyöräkartta osoitteesta levi.fi ja polkaise liikkeelle. Levi Bike Parkissa on kolme DH- eli alamäkipyöräilyreittiä kaiken tasoisille laskijoille. Levin rinteiltä löytyy myös viisi MTB- eli maastopyöräenduroreittiä.

Artikkeli on julkaistu alun perin Levidays-lehden 2018-2019 numerossa.