3 X syytä rakastaa leviä
Mikä Levissä sykähdyttää? Kysyimme kolmelta matkailijalta kylän raitilla.
POROJEN PERÄSSÄ
- TULIN TÄNNE ENSI kerran lautailemaan vuonna 1998, koska paikka näytti niin erilaiselta kuin Alpit. Alpeilla ei käyskentele poroja, eikä siellä ole niin paljon moottorikelkkoja, huskyajeluja tai muuta luonnossa tapahtuvaa toimintaa kuin laskeminen.
Viimeksi vietimme täällä vaimoni ja lapseni kanssa myös uutta vuotta, ja nyt halusin näyttää heille paikan kevään valossa. Tällä kertaa aiomme mennä Game of Thrones-hengessä lumilinnaan, käymme joulupukin luona Rovaniemellä ja etsimme poroja. Nelivuotias on ihan innoissaan.
Tietenkin täältä on paljon muistoja. Sykähdyttävä kokemus oli, kun menimme uuden vuoden aattona ulos ampumaan raketteja. Samaan aikaan taivaalle nousivat revontulet. Olen nähnyt niitä monta kertaa, mutta vaimolleni ja lapselleni kokemus oli ensimmäinen. Se oli täydellinen ajoitus.
Christian Torstein, Kööpenhaminasta Tanskasta.
HETKI AURINGOSSA
- TULIMME TÄNNE kolme päivää sitten. Nyt voin jo sanoa, että parasta ovat maisemat ja ladut. Ladut ovat niin hyväkuntoisia, että siellä pärjää tällainenkin, joka hiihtää vain kerran vuodessa. Tunturissa on ihana olla, kun siellä ei ole mitään muuta kuin puhdasta luontoa. Ja ilma on niin raikasta ja hyvää hengittää.
Olen ennenkin piipahtanut Levillä Ylläkseltä käsin, mutta nyt lomailemme täällä viikon mökissä Kätkäjärven rannalla. Yhtenä päivänä hiihdimme järven rantaa pitkin latukahvilaan. Siinä pihalla oli pikkuisen loiva rinne, niin kuin katsomo järvelle päin. Istahdimme siihen juomaan kahvia auringonpaisteeseen. Jostain kaukaa kuului moottorikelkan hurinaa ja ihmiset puhuivat rauhallisella äänellä. Oli hiljaista ja kaunista.
Teija Heinonen, Sastamalasta Etelä-Suomesta.
RINTEIDEN KUTSU
- OLEN KÄYNYT Levillä vuodesta 2000, jolloin hankimme täältä viikko-osakkeen mökistä. Se on käytössämme kuuden viikon välein. Sitä ennen meillä oli mökki Itävallassa ja ennen sitä taas Rukalla Kuusamossa vuodesta 1967 alkaen.
Yleensä me vain laskettelemme, kesäisin pyöräilemme. Talvisin menemme vaimoni kanssa parhaimmillaan aamuyhdeksältä rinteeseen ja lähdemme pois vasta kuudelta illalla. Laskettelemme myös lasteni kanssa, he ovat joskus laskeneet myös kilpaa.
Täällä on ihan hyvät rinteet. Koillisrinteet ovat suosikkini. Kutosrinteessä on jonkin verran haastettakin.
Kun olimme täällä ensimmäistä kertaa, hiihtobussi vei meidät rinteestä mökille asti ja kuski sanoi, että soittakaa, kun lähdette pois, niin he tulevat noutamaan meidät. Se oli aika hyvää palvelua.
Pentti Viljanen, Nummelasta Etelä-Suomesta.
